– Olen uskovaisen perheen lapsi. Uskonasiat tulivat minulle tutuksi ja kuulin niistä myös pyhäkoulussa, muistelee Johanna Bäckman varhaislapsuuttaan.
– Menin kouluun ja minua kiusattiin siellä tosi paljon. Olin aika yksinäinen, sillä en löytänyt kavereita koulusta enkä seurakunnasta. Kiusaaminen ahdisti minua paljon.
Johanna meni ala- ja yläasteen jälkeen ammattikouluun opiskelemaan lähihoitajaksi.
– Ajattelin, että tämä on uusi alku kaikelle. Mutta kiusaaminen jatkui sielläkin, vähän eri lailla vain. Koin, että en kelpaa sellaisena kuin olen. Enkä saanut ammattikoulussakaan ystäviä – tai jos löysin, niin tunsin olevani kakkosvaihtoehto.
Teini-iässä, aikuisuuden kynnyksellä, Johanna alkoi kokeilla alkoholia.
– Huomasin saavani alkoholista rohkeutta. Ihmiset tykkäävät minusta, ajattelin.
– Aluksi käytin alkoholia viikonloppuisin, mutta pahimmillaan päivittäin.
18-vuotiaana Johanna tapasi nykyisen miehensä. Ikä riitti sisäänpääsyyn baareihin. Elämästä tuli sekamelskaa. Koulu jäi kesken.
Kului muutama vuosi ja pariskunta alkoi käyttää kovia huumeita.
– Ajattelin, että se on ihan viihdekäyttöä, mutta ei mennyt kauaakaan, kun olin jo huumekoukussa.
– Välillä elämä oli kamalaa, välillä parempaa. Sain käytyä parturi-kampaamokoulun. Siitä olen ylpeä, kun ajattelen jälkeenpäin niitä vuosia. Teen niitä töitä nykyään ja tykkään työstäni tosi paljon.
Johannan miestä Jounia eivät uskonasiat kiinnostaneet.
– Välillä rukoilin, että voisimmepa löytää Jeesuksen. Tiesin, että ilman Jeesusta emme voi pelastua.
Johannan yllätykseksi puoliso ehdotti eräänä päivänä, että he lähtisivät käymään Johannan lapsuuden seurakunnassa.
– Vastasin, että totta kai, mennään vaan!
– Menimme seurakuntaan. Siellä oli Pyhän Hengen ilta. Jumala selkeästi kosketti meitä molempia ja kiinnostuimme uskonasioista.
– Ryhdyimme käymään seurakunnassa. Annoin elämäni Jeesukselle. Myös Jouni.
Pariskunta ymmärsi, että huumeongelma piti vielä ratkaista.
– Odotin, että Jumala vapauttaisi saman tien huumeista. Tajusin kuitenkin, että minun on otettava ensimmäinen askel, lähteä hoitamaan itseni kuntoon. Sanoin Jeesukselle, että auta minua, tarvitsen sinua Jeesus!
– Sain huomata, että asiat alkoivat kääntyä paljon paremmaksi. Menimme hoitoon, oli se rankkaa, mutta koin, että Jumala oli koko ajan kanssamme ja auttoi.
Pariskunta pääsi eroon huumeista.
– Pääsimme kokonaan niisti irti. Mitään mielitekojakaan ei ole ollut. Olemme olleet täysin vapaita.
– Haluan sanoa ihmisille, jotka kamppailevat minkä tahansa riippuvuuden tai ongelman kanssa, että ei ole mitään ongelmaa, jota Jumala ei voisi muuttaa. Jumala on kaikkivaltias ja Hänellä on kaikki mahdollisuudet sinun elämässäsi!
