– Äitini on pitänyt minusta aina huolta ja rakastanut, mutta isäni oli väkivaltainen, muistelee Joonas, 19, varhaislapsuuttaan.
– Heräsin eräänä yönä ollessani viisivuotias. Minusta tuntui, että äitini on vessassa. Menin sinne ja sanoin: ”Äiti, meidän täytyy lähteä.” Äiti otti sen merkkinä, koska hän oli odottanut, että Jumala siirtää hänet, jos mitään ei ole tehtävissä perheen eteen.
Traumat vaivasivat Joonasta ala- ja yläkoulun ajan. Hän ei nähnyt isäänsä pitkään aikaan. Lopulta hän näki isänsä, joka oli alkoholisoitunut. Se haavoitti Joonasta. Samaan aikaan Joonaksella oli vaikeaa, koska häntä kiusattiin koulussa.
– Hain lohtua sosiaalisen median kautta ja jäin koukkuun pornoon. Se aiheutti vihaa muita ihmisiä kohtaan ja johti siihen, että isäpuoleni sanoi, että olisi parempi, jos lähtisin pois kotoa. Olin silloin 15-vuotias.
– Muutin mummolaan. Katkeroiduin elämäntilanteestani ja 16-vuotiaana päätin muuttaa itsekseni Helsinkiin. Menin opiskelemaan turva-alalle ja menin porukkaan, joka otti minut vastaan. Se oli katujengi, joka ryösti ja pahoinpiteli porukkaa. Yritin täyttää sydämessäni ollutta tyhjää paikkaa väkivallalla ja juhlimisella. Se johti siihen, että poliisi soitti ja jouduin oikeuteen muutaman kerran.
Viimeisellä kerralla rupesin miettimään mitä olen tehnyt äidilleni ja muille ympärilleni olleille ihmisille, ja että elämäni ei voi jatkua tällä tavalla. Joonaksen äiti lähetti viestin, että tule käymään seurakunnassa. Sillä kertaa seurakunnassa oli australialainen nainen.
– Hän rukoili puolestani ja alkoi kertoa asioita, joita elämässäni oli tapahtunut. Mietin, että onko Jumala näin todellinen ja tietää kaiken, mitä olen tehnyt. Sitten nainen sanoi: ”Vaikka olet juossut Jumalan luota pois, Hän ei ole koskaan jättänyt sinua.”
– Siinä hetkessä murruin ja itkin. Koin, että annoin elämäni Jeesukselle. Todellisuudessa se ei silloin vielä tapahtunut, mutta aloin siitä hetkestä eteenpäin ottaa asioista selvää. Kuukautta myöhemmin lähdin Saalem-seurakunnan kanssa Eurotourille. Todistin siellä. Olin silti vielä monta kuukautta jumissa vanhoissa jutuissani, koska en ollut ottanut Jeesusta koko elämäkseni. Olin ottanut hänet elämääni lisäksi. Siihen meitä ei ole kutsuttu. Meidän tulee antaa koko elämämme Jeesukselle, jotta voimme seurata häntä.
Joonas kertoo, että hän oli siinä vaiheessa edelleen koukussa pornoon ja kävi juhlissa.
– En ajatellut, että Jumala vihaa näitä juttuja ja että Jumalaan sattuu, kun teen niitä. Hän on maksanut meistä korkean hinnan.
Eräänä päivänä hotellihuoneessa Joonas rukoili ja tuli synnintuntoon.
– Kaikki jäi. Pornoriippuvuus, väkivalta, juhlimiset.
– Siitä päivästä eteenpäin olen lukenut Raamattua päivittäin. Se on muuttanut minua. Jumala on vienyt mua pitkälle eri asioissa. Hän on kutsunut mua nuorisotyöhön ja pastoriksi jonain päivänä. Hän on eheyttänyt ajatusmaailmani ihmisiä kohtaan.
– Ainoa ihmeellinen kerrottava mitä minulla tai kenelläkään voi olla, että Jeesus Kristus meni ristille, naulasi mun synnit sinne, kuoli mun puolesta, ja on tällä hetkellä taivaassa Jumalan kanssa. Eräänä päivänä Hän päästää mut sisään. Sitä odotan ja se on ainoa iloni ja ylpeydenaiheeni ja ainoa todistettava asia.
– Jos voisin antaa jonkun neuvon kenellekään, niin sanoisin, että nyt on aika seurata Jeesusta! Ei kannata miettiä, mitä ystävät ajattelee. Tärkein päätös ja arvokkain asia, mitä meidät on kutsuttu tekemään, on seurata Jeesusta.
– Se aika on nyt. Ei huomenna eikä ylihuomenna vaan nyt.
