Markku – Onko elämässä mitään järkeä?

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp


– Mietin ihan tosissani, että onko elämässä mitään järkeä, kertoo pudasjärveläinen Markku.

Markku oli ollut yrittäjänä viisi vuotta vuonna 2005, kun töissä tapahtui muutama epäonnistuminen.

Markku vietti heinäkuussa aikaa järven rannalla Ahtialassa ja joi kaljaa vaunussaan.

– Varmaan niiden epäonnistumisten tähden minulle tuli sisäinen tuska ja huuto, että onko elämässä mitään järkeä.

– Ikään kuin joku olisi sanonut mulle: ”Ei siinä olekaan. Hävitä ittes. Ui vaikka tuonne järven selkään ja hukuta ittes.”

– Säikähdin ihan, että mistä se ääni tuli. Ajattelin, että olen nyt sekoamassa. Soitin veljelleni ja soitin yhdelle kaverilleni, että tuo lisää kaljaa, mulla on tällaisia ajatuksia.

– Sillä aikaa kun kaveri oli tulossa, sanoin: ”Onko elämällä joku muu tarkoitus kuin että tehdään töitä ja lopuksi meidät heitetään monttuun, ja se on siinä.”

– Tuli ajatus, että ei tässä ole mitään järkeä, jos se on siinä. Heitin tietämättäni pallon Jumalalle.

Rukous

– Mulla oli aina ollut lapsuudesta lähtien rukous ”Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ.” Ajattelin siinä hetkessä, että lopetan senkin, se on ihan turha rukous ollut. Mutta siinä Jumala oli ottamassa mua kiinni, en sitä silloin tajunnut.

– Kaveri tuli ja joimme kaljaa.

– Meni pari viikkoa. Yksi ystäväni tuli uskoon. Näin, miten hänen silmänsä loistivat. Hän kertoi iloisin mielin mitä hänelle oli tapahtunut, että hän oli kohdannut Jeesuksen. Hän ehdotti mulle, että rupeaisin lukemaan Raamattua, että kokeilisin itsekin, olisiko siitä apua siihen tuskaan, josta olin hänelle kertonut.

– Kun näin ja kuulin, mitä hänelle oli tapahtunut eikä hän mennyt enää baariin eikä juonut kaljaa, niin uskoin, että Jumala voi tehdä muutoksen.

Lipaston Raamattu

– Löysin lipastosta pienen Gideonien Raamatun, joka oli jäänyt minulle rippikoululeiriltä. Aloin lukea sitä iltaisin marras- joulukuulle asti. Sitten lukeminen kääntyi jotenkin toisinpäin: teksti luki minua ja se puhui mun sydämelle selvästi. Se ei kuulunut mun korviini, vaan sydämeeni, ja vähän säikähdin, kun aivan selvästi joku kutsui mua: ”Hei Markku, kun sä siellä rannalla mietit, että mikä on elämän tarkoitus, niin se olisi tässä, jos vaan uskot, mitä luet.” Olin jossain Markuksen evankeliumin alkuluvuissa, kun se tapahtui.  Ajattelin, että jos se on näin helppoa, niin mä uskon. Ajattelin sitä rannalla oloa silloin samana kesänä, ja että haluan olla aivan varma, että Jumala on todellinen Jumala ja ilmestyisi minulle.

– Jumalan huumorintaju on aika mahtava, sillä siinä hetkessä, kun luin sitä pientä tekstiä pienestä kirjasta, niin  yhtäkkiä se teksti tuli ulos sieltä ja kasvoi kymmenen senttiä korkeaksi, teki kaaren katossa siinä iltahämärässä ja tuli suoraan mun sydämeen. Sydämeeni tuli ihmeellinen rauha ja lämpö. Hämmästyin sitä, että Jumala on todella todellinen. Siinä sain kokea sen, mitä olin toivonut ja halunnut Jumalalta. Jumala ei jättänyt mua sen varaan, että se olisi jotenkin mun omaa uskoa. Hän oli kuullut sen, että halusin olla aivan varma.

– Soitin sen jälkeen sille kaverilleni, joka oli tullut uskoon, ja hänkin ihmetteli. Hän sanoi, että tule siihen seurakuntaan, jossa hän käy.

Seurakunta

– Meni kuitenkin muutama kuukausi, oltiin jossain helmikuussa. Perttulan Veikko oli tullut sinä iltana Australiasta seurakuntaan. Olin mennyt seurakunnan tilaisuudessa eteen ja polvistuin. Halusin seurakuntayhteyden ja päästä seurakuntaan mukaan.

– Veikko laittoi käden päälleni ja alkoi puhua kielillä. Olen lestadioslaistaustasta ja se oli ihan uutta, että puhutaan kielillä. Sitten hän käänsi sen suomeksi ja puhui asioita, jotka olivat vain minun tiedossani. Kukaan muu ei tiennyt niitä. Lopuksi Veikko sanoi, että olet saanut kaikki syntisi anteeksi. Valtava rauha laskeutui mun ylle. Siinä tuli sinetti sille, että Jumala on todellakin Kristuksessa antanut syntimme anteeksi.

– Siksi haluan, että sinä joka kuulet tämän, lähdet koettelemaan, mitä Jumalan sana voi saada aikaan sinussa. Minäkin lähdin sisäisen tuskani tähden ja ystäväni kehotuksesta. Otin Raamatun ja kokeilin itse, pitääkö se paikkaansa, toimiiko se sana, onko siinä voimaa. Kyselin sitä Jumalalta ja hämmästyin, kun näin, että se on todellista Jumalan voimaa. Se tulee Kristuksesta Jeesuksesta, joka on kuollut syntiemme tähden. Tämä usko Jeesukseen pelkästään riittää. Niin kuin Jeesus sanoi itsekin: ” Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun.” Tänä päivänä olen kiitollinen Jumalalle siitä, että saan uskoa Kristukseen ja olla Jumalan lapsi.