Markus Eastwood – Anna ehdottomasti Jumalalle mahdollisuus

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp


– Anna Jumalalle mahdollisuus! Jos et vielä ole antanut Jumalalle mahdollisuutta, tee se ehdottomasti. Lupaan, että et koskaan tule katumaan sitä päätöstä, rohkaisee Markus Eastwood.
– Synnyin uskovaiseen perheeseen, mutta ei ole itsestään selvä asia jatkaa siitä uskovaiseksi. Jotkut haluavat kokeilla muita asioita, taustoittaa Markus Eastwood elämäntarinaansa.
– Kun olin yhdeksänvuotias, paras ystäväni – nykyinenkin paras ystäväni – kertoi mulle Kupiluodon leiristä, että siellä on paljon mönkijöitä. Ihmettelin, että mikä ihmeen leiri sellainen on. Menin leirille. Ei siellä ollutkaan mönkijöitä. Leirillä puhuttiin Jeesuksesta. Olin kuullut Jeesuksesta ja tiesin, että Jeesus on hyvä tyyppi.

– Sinä kesänä annoin elämäni Jeesukselle. Sanoin: ”Jeesus, haluan seurata sua.” Seuraavana kesänä tein sen uudestaan. Ja taas seuraavana kesänä. Joka kesä 15-vuotiaaksi asti annoin elämäni Jeesukselle. Päätin, että haluan seurata Häntä.
– Leirit olivat tosi hyviä. Vaikka en tuntenut henkilökohtaisella tasolla Jumalaa hyvin, sain kasvaa sellaisessa arvomaailmassa, jossa tietynlaiset arvot ja periaatteet alkoivat rakentua minussa.
Jumala ei kuitenkaan ollut Markuksen elämän keskipiste.
– Minä olin itse elämäni keskipiste. Yläaste- ja lukioikäisenä ainut unelmoimani asia oli jääkiekko. – Kun menin seurakuntaan, menin tyttöjä varten. Kiitos Herran, olin tosi ujo. ”Tyttöjen jahtaaminen” oli sitä, että katsoin kaukaa, että tuolla on joku kaunis tyttö, mutta en koskaan uskaltanut mennä juttelemaan. Se oli tietyllä tavalla varjelus. Ei tullut tehtyä mitään tyhmiä asioita, Markus naurahtaa.

– Kävin seurakunnassa ja katsoin, että mitä hippejä nuo ovat, nostavat käsiään ja ylistävät: ”Herra on hyvä.” Ajattelin, että minä en tuota rupea tekemään, mutta tykkäsin siellä olevista tyypeistä ja ilmapiiristä. Minua kohtaan oltiin ystävällisiä. Se sai minut tulemaan aina takaisin – silloinkin, kun olin vähän kauemmin ollut pois.
– Teini-iän loppupuolella annoin itseni ensimmäisen kerran Jumalalle ihan tosissaan. Muistan, kun olimme Kupiluodon saunalla ja tulimme kasteelta meren ääreltä ja huusimme halleluja. Olimme innoissamme ja päätimme, että nyt lähdemme seuraamaan Jeesusta tosissamme. Muutamat meistä lähdimmekin ja itsekin luulin lähteväni tosissani. Elämäni keskipiste oli silti jääkiekko, oma napa ja halu päästä NHL:ään. Mun arkeni kului pelaten pleikkaria ja hengaillessa parhaimman ystäväni kanssa. Kävin koulua, tein sen hyvin ja sain hyviä numeroita. Loput ajasta pelasin jääkiekkoa.
– Jossain vaiheessa päätin, että elämässä täytyy olla jotain muutakin. Lopetin jääkiekon. Xboxikin meni rikki, ja pelaaminen loppui vähäksi aikaa.

– Olen kiitollinen Jumalalle, että vaikka sydämeni ei ole aina ollut täysillä mukana, niin Hänen sydämensä on aina ollut mun elämässä. Näen Hänen kädenjälkensä, miten Hän on suojellut ja varjellut mua monilta pahoilta asioilta. Kaikki eivät ehkä olleet niin pahoja asioita, mutta kuitenkin sellaisia, että ne eivät olisi olleet hyväksi minulle pitkällä tähtäimellä.
– Vaikka on ollut paljon epäonnistumisia ja asioita, joista en ole ylpeä, haluan tehdä hyvin jokaisen elämäni päätöksen Jumalaa kohti – oli se ajankäyttö, koulunkäynti tai seurakunnassa käyminen.
– Tunnen, että olin ennen oikeasti lapsi. Nyt menen eteenpäin. Pikkuhiljaa olen pystynyt luopumaan siitä, että ajattelen pelkästään itseäni. Kysyn nyt, että: ”Jumala, miten voin avuksi muille seurakunnassa, työpaikalla, lohdutusta kaipaaville ihmisille?”

– On Jumalan armoa, että olen saanut kasvaa tässä seurakunnassa turvallisessa ympäristössä jo 12 vuotta. Mönkijät ja tytöt saivat mut seurakuntaan, mutta lopulta se oli Jeesus, joka kosketti monta kertaa hiljaisella sydämen äänellä, että ”Markus, jos sä seuraat mua, niin näytän sulle jotain mahtavaa.
– Olen saanut oppia Hänen läsnäolossaan, että Hän rakastaa mua riippumatta siitä, mitä olen tehnyt. En vain usko Jumalaan, vaan haluan antaa kaikkeni Hänelle. En todellakaan elä täydellisesti, mutta Jumala on elämäni Herra.