– Uskovina käymme läpi samanlaisia tilanteita kuin ei-uskovat, mutta vaikka meitä sattui syvästi, Jumala oli kanssamme, sanovat Mertsi ja Helena Kuusisto.
– Haluamme jakaa kipeän tarinamme muille, koska tiedämme, että emme ole ainoita ihmisiä, jotka käyvät samanlaisia tilanteita läpi,
Kuusistot kertovat itsestään ja vuodesta 2013, joka oli heille raskas ja surullinen. Mertsi ja Helena olivat uskossa, ja he olivat seurakunnan aktiivisia jäseniä.
– Muistan pienenä miettineeni, mikä minusta tulee isona. Monenlaisia suunnitelmia oli oman elämän varalle, mutta en koskaan suunnitellut olevani 20-vuotiaana oman lapseni hautajaisissa, Mertsi sanoo.
– En olisi ikinä voinut uskoa, että taistelen lapseni rinnalla elämästä ja kuolemasta 27:n päivän ajan, Helena sanoo.
Perheen ensimmäinen lapsi Mikael oli muutoin terve, mutta hän sairasti palleaherniaa (synnynnäinen palleatyrä), jolloin keuhkot eivät ole kunnolla kehittyneet.
– Olimme Ruotsissa lastensairaalassa ja siellä tehtiin kolme isoa leikkausta.
– Mikael lähetettiin takaisin Suomeen kuntoutumaan, mutta kuntoutuksen aikana sain puhelun lääkäriltä, joka kertoi tilanteen olevan huonompi kuin luultiin.
Lääkäri sanoi Mikaelin olevan hyvin hauras eikä välttämättä kestä siirtoa takaisin Ruotsiin. Puhelun jälkeen tuli uusi puhelu, jossa lääkäri kertoi, että Mikaelia elvytetään.
– Meistä molemmista tuntui silloin, että koko elämämme romahtaa.
Vavisuttavan puhelun aikana Kuusistojen kotona oli paikalla Helenan veli, Kurikan kotiseurakunnan pastori Markus ja tämän puoliso.
– Rukoilimme, ja Markus sai näyssä kulkea lastensairaalaan, jossa Mikael oli. Hän näki lääkärit lapsemme ympärillä ja Jeesuksen noutamassa Mikaelia.
– Jumala pyysi meiltä lupaa luovuttaa Mikael.
– Siinä hetkessä se otti kipeää, mutta sanoimme Jumalalle, että tee niin kuin sinä parhaaksi näet. Sen jälkeen Markus näyssä näkee, kuinka Jeesus noutaa Mikaelin.
Näyn jälkeen puhelin soi uudelleen. Lääkäri kertoi Mikaelin nukkuneen pois.
– Minusta tuli kaiken tämän vuoksi erittäin katkera Jumalalle enkä aina edes uskonut Jumalan olemassaoloon, tunnustaa Helena ja jatkaa:
– Sitten eräässä rukoushetkessä haastoin Jumalan parantamaan polveni, joka oli kipeä nivelreuman vuoksi. Pyysin Jumalaa näyttämään valtasuuruutensa ja parantamaan minut. Ehkä silloin pystyisin antamaan kaiken anteeksi ja jatkamaan eteenpäin.
Helenan puolesta rukoiltiin. Polvi parantui.
– Siitä hetkestä alkoi minun sisäinen parantumiseni ja asioiden hyväksyminen.
– Tänään meillä on kaksi ihanaa ja tervettä lasta, jotka tuovat todella paljon iloa ja lohdutusta meidän elämään, pariskunta iloitsee.
– Kukaan ei ikinä pysty korvaamaan Mikaelia, mutta Daniel ja Adele ovat suuri ilonaiheemme.
– Uskovina käymme läpi samanlaisia tilanteita kuin ei-uskovat, mutta kaiken tämän keskellä, vaikka meitä sattui syvästi, Jumala oli kanssamme.
– Siksi haluamme sanoa, että vaikka sinusta tuntuisi siltä, että elämäsi on päättynyt ja et näe ulospääsyä, niin silti Jumala kuljettaa meitä päivä päivältä ja hetki hetkeltä eteenpäin.
