– Ajattelin, että minun ei kuulu olla onnellinen enkä ansaitse mitään hyvää, kuvailee Rosita elämäänsä ajalta ennen kuin hän ymmärsi, että Jumala halusi hänet takaisin luokseen.
Rosita kertoo tarinansa:
– Kasvoin uskovaisessa perheessä, joten uskon asiat olivat tosi tuttuja. Sain antaa elämäni Jeesukselle 13-vuotiaana, jonka jälkeen kävin kasteella ja liityin seurakuntaan. Siinä meni pari vuotta ihan mukavasti.
– Sitten lähdin Kaustiselle musiikkilukioon. Olen halunnut pienestä tytöstä asti saada musiikista itselleni ammatin. Niinpä lähdin sitä haavetta kohti ja muutin pois kotoa Kaustiselle.
Ensimmäisen kouluvuoden Rositassa tapahtui muutos.
– Minua alkoivat kiehtoa kaikenlaiset väärät asiat. Tiedostin niiden vievän minua kauemmas Jumalasta, mutta olin nuori ja kovasti vietävissä ja muutenkin sellainen yllytyshullu, joka oli kaikessa aina ensimmäisenä mukana.
– Niinpä pikkuhiljaa aloin häilymään oikean ja väärän rajalla. Vaikka halusin seurata Jeesusta, niin valintani alkoivat hiljalleen viedä minua kauemmas Jumalasta.
– Hetken päästä huomasin, ettei elämäni tärkeysjärjestyksessä ollutkaan enää Jeesus ykkösenä. En heti nähnyt sitä, koska olin laittanut Jeesuksen piiloon elämästäni enkä uskaltanut katsoa totuutta silmiin.
– Sitten koitti ajanjakso, jolloin elämääni tuli vääränlaisia ihmissuhteita ja kaikenlaisia vääriä asioita. Tämä kaikki tapahtui pikkuhiljaa vähitellen ja se lopulta johti siihen, että lopetin opiskeluni kesken.
Siitä hetkestä alkoivat syvät vaikeudet Rositan elämässä.
– Toiset ihmiset rikkoivat sisintäni ja aloin kadottamaan itseäni, hän kuvailee.
– Aloin menettämään omaa arvoani enkä nähnyt itseäni enää niin kuin Jumala näkee, vaan miten ne ihmiset näkivät minut, jotka tahtoivat satuttaa minua. Aloin ajattelemaan, että tällaista elämäni kuulukin olla. Ajattelin myös, ettei minun kuulu olla onnellinen enkä ansaitse mitään hyvää.
Tätä tilannetta jatkui jonkin aikaa.
– Jossain vaiheessa ymmärsin, että olen itse omilla valinnoillani aiheuttanut tämän, ja sen vuoksi en voi syyttää tästä Jumalaa.
– Tiedostin kuitenkin noissa vaikeissa tilanteissa itkiessäni yksin kotona, että Jumala odotti minua syli avoinna ja halusi minun palaavan hänen luokseen. Olin kuitenkin niin syvässä synkkyydessä, etten halunnut nähdä sitä ja ajattelin, etten ansaitse sitä.
– Sitten eräänä päivänä menin Jumalan eteen, ja siinä hetkessä tapahtui jotain. En osaa kertoa mitä siinä tapahtui, mutta Jumala teki jotain sisälläni. Sain rohkeuden ja luottamuksen antaa kaikkein kipeimmät asiani Jumalalle. Luovutin kaikki asiani ja rikkinäisen sydämeni Jumalalle ja sanoin hänelle, että tee mitä haluat, mutta auta minua.
– Jumala totisesti auttoi minua. Elämäni sai ihan uuden suunnan ja sain aloittaa puhtaalta pöydältä.
– Jumala on kulkenut vierelläni ja ollut uskollinen.
– Tänään saan olla onnellinen ja palvella Jumalaa niillä lahjoilla, jotka hän on minulle antanut. Saan kuulua seurakuntaan ja johtaa siellä nuorisotyötä. Musiikki kuuluu myös isosti elämääni. Saan johtaa ylistystä ja kiertää eri seurakunnissa laulamassa.
– Tiedän kelpaavani Jumalalle juuri tällaisena ja Jumalan rakastavan minua juuri tällaisena kuin oon. Nyt ymmärrän sen, että kun minulla on Jeesus, niin minulla on kaikki mitä tarvitsen.
