Tommi Törnroos – Luulin tietäväni, mistä uskossa on kysymys

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp


– Luulin tietäväni, mistä uskossa on kysymys. Mutta vasta koettuani itse sen, ymmärsin, että usko oli minulle ihan uusi asia, kertoo porilainen Tommi Törnroos.
Tommi Törnroos on kotoisin Kuopiosta, mutta asuu nykyään vaimonsa ja poikansa kanssa Porissa, jossa hän toimii Porin helluntaiseurakunnan pastorina.
– Synnyin tyypilliseen keskiluokkaiseen kuopiolaisperheeseen, jossa hengellisiä asioita ei pidetty sen kummemmin esillä, joskin niihin suhtauduttiin kunnioituksella. Kirkossa käytiin jouluna ja koulun kevätjuhlassa. Kävin rippikoulun, hän taustoittaa.
– Rippikoulussa minulla oli ensimmäinen vahva hengellinen kokemukseni, kun tapasin leiriohjaajan, jonka kanssa minulla oli hyviä keskusteluja. En tehnyt uskonratkaisua, mutta keskustelut tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Alamäki

– Minulla oli 18-vuotiaana ”elämäni alho” eli jonkinlainen alamäki oli alkamassa. Ehkä se oli sellaista nuoren miehen pohdintaa, mitä tällä elämällä tekisi.
– Kun olin Kuopion keskustassa baarikierroksella, pysähdyin kävellessäni toiseen baariin uuden seurakunnan eteen. Katsoin pihalle ja näin siellä vuosien takaisen rippikouluni leiriohjaajan. Pienessä nousuhumalassa päätin mennä juttelemaan miehelle. Tiesin, että hän kyllä varmasti juttelisi kanssani.
– Sopersin hänelle, että muistatko minut. Ei hän muistanut, mutta kun palautin hänelle mieleen vuosien takaisen rippikoulun, muisti hän minut. Kerroin hänelle, että minulla on elämässäni periaatteessa kaikki hyvin, mutta tuntuu, että jokin olennainen asia puuttuu.
– Hän sanoi tietävänsä, miltä minusta tuntuu, koska hän on ollut joskus itse samassa tilanteessa. Kun hän päätyi tekemään uskonratkaisun ja antoi elämänsä Jeesukselle, avasi se hänelle uudenlaisen maailman.
– Näimme muutaman kerran seuraavina päivinä. Kävin keskustelemassa hänen kanssaan. Hän kertoi minulle: ”Jumala voi auttaa sinua ja haluaa auttaa sinua, mutta hän tekee sen omalla tavallaan. Sinun täytyy sanoa hänelle: Olen yrittänyt omalla tavallani ja nyt voisin yrittää sinun tavallasi.”

Jumala tässä olen

– Menin siihen seurakuntaan, jonka pihalla olin nähnyt hänet. Iltatilaisuudessa, musiikin soidessa, muista ihmisistä välittämättä, laitoin käteni ristiin ja sanoin: ”Jumala, jos sinä olet olemassa, niin minä olen nyt tässä.”
– Minut täytti aivan käsittämätön olo sillä hetkellä, kun sanoin sen. Sellainen keveys, tuttuus ja turvallisuus. Samaan aikaan ymmärsin, että tämä on jotain ihan uutta, jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut. Ymmärsin, että nyt olen löytänyt elämääni sen, mitä olen etsinyt. Sain luovuttaa elämäni Jumalan käsiin. Se on nyt 12 vuotta kantanut minua, ja elämäntehtäväni on kertoa tästä kokemuksesta mahdollisimman monelle.
– Kannustan, että kannattaa kyseenalaistaa omia näkemyksiään. Minunkin suurin ahaa-elämykseni oli se, että luulin tietäväni, mistä uskossa on kysymys. Vasta koettuani itse sen, ymmärsin, että usko oli minulle ihan uusi asia. Usko lähtee siitä, että haastaa omat luutuneet käsityksensä, ja antaa Jumalalle mahdollisuuden.