– Olin 12-vuotias, kun isäni menehtyi syöpään. Se oli kova paikka, kertoo nastolalainen Teemu Kaski.

– Yhtäkkiä jäin äitini ja pikkusiskoni kanssa kolmistaan. Suru oli suuri, ja me kaikki yritimme selviytyä omalla tavallamme tilanteesta.
– Mummoni katkaisi välinsä äitiini, koska äitini löysi uuden miesystävän. Sekin varmasti vaikutti asiaan, että isäni kaksi veljeä olivat kuolleet lapsuudessa. Olin hämilläni ja muistan, että ajattelin: miksi rakkaat läheiseni alkavat riidellä juuri nyt, kun minulla on ihan mieletön ikävä isääni? Tulin tosi vihaiseksi.

– Olin herkkä, ujo ja koulukiusattu poika. Siinä tilanteessa varastin kaverini kanssa sahtia. Tiesin, ettei 12-vuotiaan pitäisi juoda eikä varastaa, mutta tein niin silti. Join ekat humalani, ja alkoholi vaikutti niin, että sain rohkeuden itkeä.

– Olin aika tykännyt urheilusta. Neljätoistavuotiaana löysin itseni nyrkkeilysalilta. Nyrkkeily oli minulle tapa purkaa tunteita, joita en osannut ilmaista sanoin. Menestyin lajissa. Valmentajasta tuli minulle esikuva ja miehen malli. Voitin nuorten mestaruuksia. Pahin murrosikä meni salilla.

– Kuitenkin 17–18-vuotiaana alkoholin käyttö lähti lapasesta. Join liikaa ja aina humalahakuisesti. Tapahtui ikäviä asioita, mutta samalla minulla oli kova halu pärjätä ja menestyä. Mutta kävi niin, että urani loppui jo 21-vuotiaana kahden miesten Suomen-mestaruuden jälkeen. Olin palanut loppuun. Työ, harjoittelu ja runsas alkoholinkäyttö, sehän on ihan mahdoton yhtälö. Tunsin tyhjyyttä ja mietin, mistä ihmisen arvo tulee. Tuleeko se siitä, miten hyvä hän on, mitä on saavuttanut, miten koulutettu on? Ajattelin, ettei minulla ole merkitystä enää, kun olin joku entinen mestari.

– Muutama kuukausi tästä tapasin tulevan vaimoni, joka huomasi heti, että tuolle tyypille ei sovi alkoholi. Mutta en pystynyt luopumaan kokonaan alkoholista. Avioiduimme, ja 25-vuotiaana minusta tuli isä. Kun pidin ihanaa tyttövauvaani sylissäni, menneisyyden haamut alkoivat vaivata minua ja pelkäsin epäonnistuvani isänä. Tuli ajatus, että mitä jos käy huonosti? Miten minä osaan olla isä? Mitä jos tämä lapsi sairastuu? Ja taas tuli syy lähteä.

– Olin niin pelkuri, että jätin pienen vauvan ja vaimoni ja pakenin omille juomareissuilleni. Ihan mieletön ristiriita. Miksi jätän maailman rakkaimmat ihmiset? 

– Minun piti juoda aamusta iltaan, että pääsin hetkeksi pois omaa pimeyttäni, ja se oli tosi karua. Aloin vihata itseäni niin paljon, etten halunnut elää.

– Minua yritettiin auttaa monesti, mutta en ottanut apua vastaan ennen elokuuta 2000. Tuolloin, selkä seinää vasten, ei ollut enää pakopaikkaa. Päätin hakea apua. Ajattelin, ettei kukaan voi auttaa minua. Silloin kohtasin Jumalan ensimmäistä kertaa, pyysin, että jos olet olemassa, auta minua!

– Ihme tapahtui, ja oltuani yli vuoden raittiina, tunsin olevani maailman onnellisin mies. Aina kun olin yksin, tuli ajatus, että olisipa aikakone ja voisinpa palata menneisyyteen ennen kuin tein kaikki väärät jutut. Ajattelin, että olisipa huikeaa, jos voisin saada anteeksi, mutta eihän missään ole sellaista persoonaa, joka voisi oikeasti antaa anteeksi näin pahalle ihmiselle.

– Kaveri kutsui minut seurakuntaan 2. helmikuuta 2002. Siellä kuulin evankeliumin Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Yhtäkkiä tajuan, että Jumala on elävä Jumala!

– Siinä tilaisuudessa pyysin Jeesusta elämääni ja sydämeeni. Sain syntini anteeksi ja Jumalan rauhan.

– Siitä se alkoi 21 vuotta sitten. Vaikeudet ja taistelut eivät ole loppuneet. Sain kuitenkin pitää perheeni, ja meille syntyi toinenkin ihana tyttö vuonna 2003.

– Tänä päivänä koko perheemme palvelee Jumalaa, ja minä vaan ihmettelen, että miten yksi oikea valintani muutti koko perheeni elämän.

– Jeesus ei tullut etsimään mestareita. Hän tuli etsimään minua, kun olin ihan kadoksissa enkä tiennyt, mistä tulen ja mihin olin menossa. Ja se hetki, kun tajusin, että Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan juuri sen, joka oli kadonnut. Tämä 21 vuotta on ollut mahtava seikkailu.

– Siunausta kaikille, ole sinäkin rohkea ja mieti sitä, mitä rohkeus tarkoittaa. Se on myös sitä, että uskaltaa olla heikko ja ottaa avun ja lahjan vastaan, jonka Jumala haluaa juuri sinulle antaa.