Titta Puhta, 44, on lapsityöntekijä Lapualla. Hänen perheeseensä kuuluu kolme lasta ja aviopuoliso.
– Kuulin jo lapsena Jeesuksesta, kun äiti kertoi. Uskoin Jeesukseen ja rakastavaan Taivaan Isään.
– Nuoruuteni lähti toiselle raiteelle lapsuuden uskonmaisemista yläasteen vaihteessa, kun menin uuteen kouluun ja sain uusia ystäviä. Oli diskoja, kavereista osa poltti tupakkaa ja käytti alkoholia ja niin ne pikkuhiljaa tulivat osaksi munkin elämää. Päihteet, viikonlopputouhut, kulkeminen milloin missäkin.
– Etsin koko sen ajan. Kuusi vuotta meni baareissa ja siinä elämässä. Etsin rakkautta ja hyväksyntää, mutta en löytänyt.
– Mulle tulivat mieleen lapsuudenaikaiset pyhäkoulut ja usko Jeesukseen. 18-vuotiaana menin äitini kanssa seurakuntaan. Siellä kuulin, että Jeesus rakastaa mua ja hän kaipaa yhteyteen mun kanssa. Se oli valtava huojennus, koska olin ajatellut, että Jumala on tuomitseva tuomari, joka tietää pahat tekoni, niin kuin tiesikin. Mutta olin unohtanut, että hän on myös rakastava isä, joka odottaa lasta kotiin. Halusin pyytää Jeesusta sydämeeni ja elämääni. Ja siitä alkoi uusi elämä. Tästä 25 vuodesta olisi paljon kerrottavaa.
– Mun elämä ei ole ollut kovin helppoa ja kivutonta. Mutta eri elämänvaiheissa olen saanut kokea Jumalan johdatusta ja tosi yllättäviä asioita, esimerkiksi ammatinvalintani.
– Koin, että Jumala ohjasi mut lähihoitajakouluun ja siellä sitten mielenterveys- ja päihdepuolelle, sitten kristilliseen päihdetyöhön, eikä ainoastaan muita auttamaan, vaan myös kohtaamaan omia kipuja ja tulemaan parannetuksi ja hoidetuksi Jumalan läsnäolossa ja Jumalan aikataululla.
– Erityisen suuri asia mun elämässä on ollut aviopuolison löytäminen. Siitä, kun tulin uskoon, huokailin seitsemän vuotta sitä asiaa Jumalan puoleen. Oli kaipaus, muttei ollut ihmistä ja se oli kipeä asia.
– Seitsemän vuoden odottelun jälkeen mun elämä ohjautui toiselle paikkakunnalle, toiseen työhön ja sitä kautta seurakuntaan, josta löysin tulevan puolisoni. Myös hän oli rukoillut itselleen puolisoa. Se on ollut mun elämässä uskoontulon jälkeen tärkein asia, että on löytynyt ihminen rinnalle, jonka kanssa voin jakaa hyvät ja huonot päivät, ja joka ei lähde rinnalta silloinkaan, kun kipuilen tai olen raskasta seuraa. Silloinkin uskollisuus pysyy. Yhteinen usko, turvaaminen Jeesukseen, on meidän voimavaramme ja liittomme kulmakivi.
– Ihaninta Jumalassa, Jeesuksessa on se, että hän on aina mun kanssa kaikissa tilanteissa ja kaikissa tunteissa. Hän on sellainen Jumala, joka ei käännä selkää, ei lähde pois eikä säikähdä mitään, mitä elämässä tulee vastaan, vaan hän on ja tahtoo olla mukana.
– Joskus tuntuu, että omat kivut ovat niin suuret, ettei kukaan eikä mikään voi mua koskaan parantaa. Mutta mulla on kaksi kirjainta J ja A: Jeesus auta. Olen elämässäni satoja kertoja pyytänyt Jumalalta apua erilaisiin isoihin ja pieniin asioihin. Ja aina se apu on tullut tavalla tai toisella. Ei ehkä siinä hetkessä, mutta hetken päästä.
– Minua on tosi paljon siunannut viime aikoina ajatus Jumalasta savenvalajana, niin kuin Jeremia kuvasi, että Jumala on kuin savenvalaja. Jos hän näkee, että joku astia on menossa pilalle, niin hän tekee uuden astian. Ja mä oon kokenut omassa elämässäni, että Jumala tekee uutta. Hän on sellainen savenvalaja, joka nauttii työstään. Hän nauttii siitä, että saa olla saven, sinun ja minun, kanssa tekemisissä. Hän haluaa ottaa sun ja mun elämän hyppysiinsä ja alkaa muovata sitä niin kuin hän tietää, että on parasta, että minkälaisen astian hän on suunnitellut sinusta tulevan.
– Mä haluaisin sanoa, että on olemassa rakkaus sinua varten. On olemassa Isä sinua varten ja enemmän kuin sinä haluat löytää hänet, niin enemmän hän haluaa löytää sinut. Parasta, mitä voi löytää, on kun löytää yhteyden rakastavaan Isään Jeesuksen kautta. Elämä alkaa korjaantua siitä. Jos se on mennyt rikki, se alkaa aivan varmasti eheytymään. Se voi viedä vuosia. Se voi viedä, niin kuin mun tapauksessa, vuosikymmeniä, mutta se tapahtuu ihan varmasti Isän rakastavissa käsissä. Elämä eheytyy ja elämisestä tulee elämisen arvoista, isolla E-kirjaimella.
